Hauras, kalpea ja kylmä - miltä syömishäiriö tuntuu kehossa

Tässä tulee vihdoin postaus, jota multa on toivottu paljon. Syömishäiriö on mielen sairaus, jolla on kuitenkin todella voimakkaita vaikutuksia psyykkisen hyvinvoinnin ohella myös fyysiseen hyvinvointiin. Kun keho on aliravittu ja painoindeksi laskee laskemistaan, alkaa kehossa tuntua monenlaisia epämiellyttäviä tunnetiloja. Tämän postauksen tarkoituksena on enemmänkin herättää ymmärtämään, miten kokonaisvaltainen ja vaarallinen sairaus lopulta on.

Nämä ovat minun omia kokemuksiani. Syömishäiriö, kuten mikä tahansa muukin sairaus on kuitenkin yksilöllinen, muistetaanhan se. 

Millaisia tuntemuksia alipaino herätti itselläni

• Kylmyys

Fleecesukkahousut, farkut, sukat, villasukat, toppi, pitkähihainen, neulepaita - ja silti kylmä. Aliravitsemukseen ja alipainoon liittyvä palelu on jotakin aivan järkyttävää. Kylmyys tuntuu luissa ja koko kehossa. Saunassakaan ei ole lämmin. Palelu muuttaa vaatetuksen tyystin - enää ei ole väliä miltä vaatteet näyttävät vaan se, että niillä saisi edes hiukan lämmitettyä itseään. Töissä ja koulussa ajatukset pyörivät muun muassa siinä, että jäädynkö kuoliaaksi. Erityisesti jalat ja kädet ovat niin kylmät, että niitä sattuu. 

Kuva Kroatian lomalta. 

• Ääreisverenkierto

Tämä linkittyy myös edellä mainittuun kylmyyteen. Pahimpina aikoina omat jalat ja kädet muuttuivat sinisiksi - kirjaimellisesti. Muistan kun Kroatian lomalla (asteita oli kuitenkin noin 15) jouduimme mennä kauppakeskuksen vessaan laskemaan käsilleni kuumaa vettä, sillä en enää tuntenut niitä lainkaan ja sormet olivat muuttuneet lähes mustiksi. 

Raajat puutuivat. Pitkän tentin jälkeen en meinannut päästä palauttamaan koepaperiani, sillä en tuntenut jalkojani lainkaan. Käsiin ja jalkoihin pisteli, vaikka niitä olisi pitänyt paikallaan vain hetken. 

• Huimaus ja pahoinvointi

Tämä on sinänsä mielestäni aika itsestäänselvyys, kun verensokerit ovat jatkuvasti alhaalla. Verenpaineet heittelivät ja usein tuntui, että pyörtyy. Oksettaa, päätä särkee, vatsaan koskee ja yksinkertaisesti huimaa. 

Huimaus muuttui itsellä ajoittain sellaiseksi kohinaksi päässä. Tuntui, etten tajua mistään mitään. Ikään kuin olisi ollut humalassa. 

• Sydämen syke

Syke oli ajoittain niin alhaalla, että tarkistin aktiivisuusrannekkeestani, olenko elossa. Lääkärissä leposykkeen todettiin olevan pahimmillaan alle 40. Tällaisten käyntien jälkeen menin heti kauppaan ostamaan muffinseja ja päätin, että nyt tämä kaikki muuttuu. 

Parin tunnin jälkeen saatoin olla salilla kuluttamassa näitä muffinseja pois. 

• Lanugo- karvat kehossa

Elimistömme puolustautuu kehon muutoksiin yllättävän viisaasti. Alipainon myötä ihon pinnalle alkoi kasvaa niin kutsuttua lanugokarvaa, joka on vaaleaa pumpulimaista karvapeitettä. Keho pyrkii suojaamaan itseään esimerkiksi kylmältä, 

• Luut painavat

Sitä on oppinut ymmärtämään, miksi meillä on esimerkiksi pakaralihakset. Kun istuu niin kutsutusti ilman pehmustetta, alkaa häntäluuta särkeä melkoisesti. Erilaisten venytysliikkeiden ja saliliikkeiden teko tuntui epämukavalta - luut ikään kuin painavat vasten alustaa. 

• Unettomuus

On uskomatonta, miten keho ja mieli voivat olla niin väsyneitä, ettei sitä jaksa enää edes nukkua. Uneenkin tarvitaan energiaa. Pahimpina aikoina saatoin valvoa koko yön vain odotellen sängyssä unta. 

Tämä tatuointi kuvastaa mulle lausetta "Hold on pain ends". Otin sen syömishäiriöaikoina, 

Millaisia psyykkisiä seurauksia sitten koin?

• Masentuneisuus, alakuloisuus ja apaattisuus

Syömishäiriö veti mielen todella synkäksi. Mitä surullisemmaksi tulin, sitä vähemmän teki mieli syödä ja sitä enemmän yritin piristää itseäni salilla. Tämä oli oravanpyörä, jolle ei näkynyt loppua. Elämänilo oli ajoittain tyystin poissa. Itkin paljon.

Normaalisti kovaääninen ja energinen Viveka oli muuttunut hiljaiseksi ja sulkeutuneeksi. Sitä kulki laput silmillä ympäriinsä kuin aave.

• Kiukkuisuus

Moni meistää tunnistaa käsitteen "nälkäkiukku". Kun verensokerit ovat alhaalla sitä voi olla melkoinen äkäpussi. Entäs sitten, kun ne ovat alhaalla koko ajan. Olin huonolla tuulella ja kiukkuinen. Riitannuin esimerkiksi oman äidin kanssa ilman mitään hyvää syytä. 

• Muistinmenettely

Unohtelin asioita. Koulussa kokeet menivät tavallisesti huonommin, vaikka pänttäsinkin paljon. Kun jälkeenpäin olen lukenut koulutehtäviäni noilta ajoilta, oli niiden taso selkeästi omaa tasoani alhaisempi. Unohdin myös sovittuja asioita, vaikka olisin kirjoittanut ne kalenteriin.

• Etääntyminen ystävistä

Ikävöin ystäviäni, mutta halusin olla yksin. Peruin sovittuja tapaamisia ja jättäydyin pois paljosta sellaisesta, johon normaalisti olisin osallistunut juosten. 

• Valehtelu

Syömishäiriöiselle valehtelu on valitettavan tyypillistä. Valehtelin läheisille ja terapeutille syömisistäni. Olin aina "juuri syönyt", kun kieltäydyin ruoasta. Valehtelu heijastui myös esimerkiksi edellä mainittuihin tapaamisten peruuntumisiin - peruin tapaamisia keksien tekosyitä. 

Hulluinta on, että aloin itse uskomaan omia valheitani. Uskottelin itselleni joka päivä, että huomenna kaikki muuttuu. Huomenna alan syömään. Huomenna en mene salille, vaan pidän lepopäivän. Sitä huomista ei tullut, kunnes minut lopulta oikeasti pakotettiin pysähtymään. 

Valehtelusta tuli noidankehä, josta oli vaikea päästä pois. 

• Seksuaalinen haluttomuus

Todella henkilökohtainen asia, mistä en halua sen enempää edes puhua, mutta mielestäni äärimmäisen tärkeä mainita. 

• Itsensä syyllistäminen

En ollut koskaan tiennyt, miten vihainen ihminen voi olla itselleen. Haukuin itseäni päivittäin. En suinkaan siitä, että olisin liian iso tai mitään muutakaan vastaavaa vaan siitä, että miksi olin päästänyt itseni sairastumaan. Vihasin itseäni. Pahimpina aikoina, hetki ennen kuin vihdoin jotakin alkoi tapahtumaan päässäni, aloin myös aidosti pelätä selviäisinkö edes elossa. 

Olin 20-vuotias, joka pelkäsi kuolemaa. 

Sydämeni meinaa särkyä, kun luen tätä juuri kirjoittamaani listaa. Sitä on jälkeenpäin järkyttynyt, miten nuori ihminen päätyy tekemään itselleen jotakin sellaista, joka vaikuttaa jokapäiväiseen elämään niin fyysisesti kuin psyykkisestikin noin valtavan negatiivisesti.

Järkytyksen ohella olen kuitenkin kiitollinen. Niin uskomattoman kiitollinen siitä, että syömishäiriön aiheuttama maanpäällinen helvetti ei lopulta imaissut minua lopullisesti mukanaan. Selvisin ja teen edelleen töitä sillä saralla, etten enää koskaan astu tuolle polulle uudestaan.

Ajattelin, että voisin joskus avata enemmän parantumistani ja sitä, miten se sitten oikeastaan onnistuikaan. Jos tämä lukemasi teksti herätti sinussa ajatuksia, otathan minuun yhteyttä instagramissa.

Ja jos sinä siellä painiskelet parhaillaan tai olet joskus painiskellut vastaavien kokemuksien kanssa, lähetän sinulle älyttömästi voimaa ja taistelutahtoa. Luota minuun kun kerron, että tämä taistelu on oikeasti voitettavissa.

Kiitos, että luit. Pidäthän itsestäsi hyvää huolta!

-Viveka