Media & minä

Media & minä 

Media, tuo alunperin latinankielisestä sanasta medium tuleva käsite, jolla tarkoitettiin välissä olevaa, välinsijoittuvaa. Vuosikymmenten ajan sana käsitettiin viittaavan joukkotiedotusvälineisiin ja eräänlaisiin massamedioihin. Nyky-yhteiskunnassamme media on saavuttanut huomattavasti laajemman merkityksen esimerkiksi sosiaalisen median vallankumouksen myötä. Medialla voidaankin tarkoittaa toisaalta konkreettista mediantuottovälinettä, kuten sanomalehteä tai nykyaikaisesti digitalisoituvassa maailmassa esimerkiksi älypuhelinta, toisaalta välineen avulla tuotettavaa sisältöä kuten esimerkiksi sanomalehdessä julkaistavaa artikkelia sekä koko sanomalehdistöä alana. 

"Välissä, keskellä"- media koskettaa kaikkia meitä yksilöinä, sitoen meidät osaksi jotakin suurempaa kokonaisuutta, yhteisöä. Kyseessä on vuorovaikutuspiiri, jossa voimme yksilöinä toimia niin vastaanottajina kuin sisällöntuottajina. Media koskettaa koko yhteiskuntaa ja vaikuttaa toimintaamme ja ajatteluumme aina kulttuurin, politiikan, uskonnon ja lukuisen muun näkökulman valossa. 

Mutta mitä tuo maailmanlaajuisella tasolla laaja ja massiivinen asia sitten merkitsee minun,  tavallisen opiskelijanuoren elämässä ja millainen on juuri minun mediasuhde? Tänään, toukokuisena maanantai aamuna, elettäessä vuotta 2018, voin todeta sen merkitsevän valtavankin paljon. Erilaiset median välineet kuten älypuhelimet ja läppärit ovat käytössäni ihan päivittäin, niin arjessa kuin juhlassa ja erityisesti älypuhelimeni onkin lähes liimautunut osaksi kättäni- puhelimeni ja sen kautta välittyvät erilaiset sisällöt, viestit, julkaisut ja palvelut ovat näköetäisyyteni ulottuvissa aina, usein jopa reaaliaikaisena. Pystyn älypuhelimellani hoitamaan lähes kaiken ja se onkin erinomainen esimerkki mediakonvergenssista, sillä yksi konkreettinen laite toimii samalla yhteydenpitovälineenäni,tietokoneenani, verkkoselaimenani, kameranani, musiikkisoittimenani, rannekellonani, kalenterinani, muistiinpanovälineenäni ja paljon muuta. Läppärilläni puolestaan näpytän huolettomasti opintopisteitä kasaan ja työstän oppimistehtäviäni aina excel kaavioista word tiedostoihin asti, missä ikinä olenkaan - milloin junassa, milloin kotisohvalla.

Minun, kuten tilastokeskuksen toteuttamien taulukointien  valossa muunkin ikäryhmääni kuuluvan väestön elämässä mediankäyttö on huomattavan digitaalista eikä graafiset viestimet saavuta juurikaan sijaa ikäpolveni elämässä. Digitaalisten laitteiden ja niiden kautta saavutettavan sisällön - internetin, voisi jopa sanoa olevan yhtäkuin media minulle. Verratessani itseäni esimerkiksi omaan 50-vuotiaaseen äitiini, tunnistan mediakäyttäytymisessämme huomattaviakin eroja, puhumattakaan pohtiessani eroja esimerkiksiisoäitiini. Siinä missä minä luen aamukahvini kera aamu-uutiset älypuhelimeni näytöltä ja vastailen jopa samanaikaisesti samalla laitteella ystävieni viesteihin, äitini ja isoäitini lueskelevat juuri postilaatikolta hakemaansa konkreettista sanomalehteä. Myöskin siinä missä minä vastaan saapuviin ilmoituksiin ja vuorovaikutukseen usein jopa reaaliaikaisesti, voi äidilläni kestää facebookviestin tavoittamisessa puoli päivääkin. Isoäitini ei sen sijaan osaa avata edes tekstiviestiä. Todettakoon siis, että kuten Tilastokeskuksen tutkimuksestakin käy ilmi, iällä on merkittäväkin rooli pohdittaessa yksilöiden mediankäytön eroja. 

Yksi keskeinen ero itsessäni mediankäyttäjänä verrattuna lähipiiriini ja muuhun keskivertoväestöön liittyy television katseluun. Siinä missä itselläni saattaa kulua kuukausiakin katselematta televisiota lainkaan, käynnistetään se suuressa osassa talouksia päivittäin.Isovanhempieni luona televisio saattaa olla tauotta auki peräti koko päivän. Kyse ei ole kuitenkaan siitä, ettenkö nauttisi erilaisten ohjelmien katselusta vaan tänä päivänä minun ei tarvitse olla riippuvainen television ohjelma-aikatauluista, kun haluami sarjat ja elokuvat ovat saavutettavissani internetin palveluntarjoajasivustoilla kuten Netflixissä milloin ikinä haluankaan, missä ikinä olinkaan. Konkreettista radiotakin kuuntelen vain automatkoilla, musiikin kuuntelunkin hoituessa kätevästi älypuhelimelta käsin. 

Mediankäyttöömme vaikuttaa varmasti demografisten seikkojen ohella pitkälti myös arkirytmimme. Koulupäivinä käytän aktiivisesti mediaa opintojeni puolesta, vapaapäivinä medialla on rooli viihteen välineenä.Siinä missä esimerkiksi älypuhelimeni kulkee vapaa-ajallani mukanani missä ikinä olenkaan ja käytän sen tarjoamia sovelluksia aktiivisesti, pysyttelee puhelin työpäivinä pukukopeilla käden ulottumattomissa.

On selvää, että olen mdiankäyttäjänä aktiivinen ja pohdinkin usein, miten media ja erityisesti sosiaalinen media ovat vaikuttaneet omaan ajankäyttööni ja elämääni, samalla jopa muovaten identiteettiäni. Erilaiset mediantuottamis- ja jakamissivustot, kuten sosiaalisen median kanavat ovat hälventäneet rajaa reaalimaailman ja digitaalisen maailman välillä. Kun ystävien kanssa lähdetään kahville asetellaan kahvikupit sommitellusti pöytään ja ikuistetaan hetki kuvaksi, joka myöhemmin julkaistaan sosiaalisen median kanavalle. Siinä, missä ennen kahvitteluhetkestäni olisi saattanut tietää itseni lisäksi vain kahvitteluseurani, leviää siitä nyt julkaisun myötä tieto eripuolella maailmaa sijaitseville seuraajilleni. Vastaavanlaisen toiminnan myötä yksityisyyden rajani on muuttunut ja tarve vuorovaikutukseen ja henkilökohtaistenkin asioiden jakamiseen lisääntynyt erilaisten applikaatioiden myötä.Kuljenko minäkin valinnoillani kohti epäinhimillistä tulevaisuutta, jossa virtuaalimaailma alkaa korvata todellista elämää ja kokemusten erottaminen muuttuu vaikeaksi? Entä missä kulkee raja mediankäytön muuttumisesta riippuvaisuuden tunnuspiirteet täyttäväksi?

Riippuvaisuuden syntymistä ja medialle altistumista jopa huomaamatta edesauttavat esimerkiksi erilaisen informaation saavuttamisen helpottuminen. Uutiset, niin hyvät kuin huonot, saavuttavat lukijansa jopa reaaliajassa, mainonta tavoittaa kuluttajat tehokkaasti ja internet on täynnä erilaista lähdemateriaalia.Tämä kärjistyy omassa elämässäni juurikin koulutöiden osalta - enää ei tarvitse lähteä kirjastoon lainaamaan konkreettista kirjaa ja etsiä siitä manuaalisesti tietoa, kun lähes mikä tahansa data on saavutettavissa käden ulottuvilla.Huomaan myös olevani nykyään huomattavasti helpommin erilaisen mainonnan uhri. Medialukutaito onkin korvaamaton voimavara ja tietynlainen turva, hyödyntäessämme tätä massiivista datavalikoimaa.

Yksi keskeinen ja mielestäni tärkeä tekijä omaa mediamaailmaa tutkittaessa, on ymmärtää se, miten erilainen media voi salakavalasti vaikuttaa myös omaan käyttäytymiseen ja minäkuvaan. Sosiaalisen median mullistus on lisännyt esimerkiksi ulkonäköpaineita yhteiskunnassamme. Kun kuvankauniit fitnesstähdet päivittävät julkaisuja täydellisen näköisistä aamupaloistaan ja virheettömistä bikinivartaloistaan, voi oma  pikapuuroaamiainen ja peilikuva alkaa tuntumaan virheelliseltä ja jollain tavalla riittämättömältä. Tässä kärjistyykin mielestäni median digitalisoitumisen ja sosiaalisen median negatiivinen puoli - se voi vaikuttaa meihin epähalutulla tavalla ja toimia eräänlaisena kasvattajana, vaikka todellisuudessa medialla ei ole vastuuta kasvattaa meitä. Media saa vaikuttaa yksilöön, mutta on yksilön omista voimavaroista ja todellisesta kasvatuksesta kiinni, miten tämä vaikutus omaksutaan. Nuorempana huomasin usein vertaavani itseäni median muovaamiin trendeihin esimerkiksi ulkonäköön liittyen ja annoinkin erilaisen mediasisällön vaikuttaa itseeni liikaakin. Uskoin myös kaikkeen lukemaani ja näkemänii sokeasti. Olen kuitenkin vuosien saatossa huomannut kehittyneeni mediankäyttäjänä runsaasti - osaan suhtautua mediasisältöihin kriittisemmin, ymmärrän esimerkiksi mainonnan ja liiketoiminnan merkityksen tiettyjen julkaisujen taustalla ja kiinnitän enemmän huomiota omaan ja muiden toimintaan erilaisen median parissa.

Kaikenkaikkiaan koen olevani etuoikeutettu, että taloudellinen tilanteeni, sosioekonomiset taustani, kulttuurini ja asuinpaikkani mahdollistavat minulle pääsyn osaksi rajattoman median maailmaa, joka sujuvoittaa arkeani moneltakin osin.Toisaalta joskus myös pohdin onko tämä rajaton hyödyntämismahdollisuus alkanut hallita elämääni liikaakin. Onkohan eräänlainen some- ja mediaähky saavuttamassa minut ja alkaako todellinen elämä hukkua jatkuvien instagram päivitysten, youtubevideoiden ja snapchat julkaisujen alle?

LÄHTEET

 

Tilastokeskus. Joukkoviestintätilastojen taulukkopalvelu. Saatavissa: https://pxhopea2.stat.fi/sahkoiset_julkaisut/joukkoviestintatilasto/html/suom0000.htm [viitattu 17.5.2018].

Juha Herkman, Kriittinen mediakasvatus (2007) [viitattu 17.5.2018]

Vesterinen, Vahtivuori-Hänninen, Oksanen, Uustalo & Kynäslahti. 2005. Mediakasvatus median ja kasvatuksen alueena - Deskriptiivisen mediakasvatuksen ja didaktiikan näkökulmia. Artikkeli, saatavissa: https://helda.helsinki.fi/handle/10224/4595 [viitattu 17.5.2018]

Ruokamo, H., Kotilainen, S. & Kupiainen, R., 2016. Mediakasvatusta nyt ja tulevaisuudessa, Pekkala, L. & Salomaa, S. (toim.), Monimuotoinen mediakasvatus. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Saatavissa: http://www.mediataitokoulu.fi/monimuotoinen_mediakasvatus.pdf. [viitattu 17.5.2018]