#helsinkilove
Heips!
Istun parhaillani intercityssä, Robert's coffeen takeaway kahvi ja hesari kourassa, junan nokka kohti kotiKouvolaa. Meinasin ensin kirjoittaa kohti "rakasta" kotiKouvolaa, mutta valehtelisin jos väittäisin sen olevan millään tavalla rakas. Luin viime viikolla artikkelin, jossa eräs bloggaaja pohti sitä, miten elämme vain kerran ja se kerta tulisi tehdä mahdollisimman miellyttäväksi itselleen - meidän tulisi tehdä työtä, josta oikeasti pidämme ja jota kohtaan suhtaudumme intohimoisesti, meidän pitäisi ympäröidä itsemme sellaisilla ihmisillä, joilta saamme itse paljon, mutta jolle myös annamme paljon hyvää & meidän pitäisi elää ja asua sellaisessa ympäristössä, joka tuntuu itselle mahdollisimman viihtyisältä, turvalliselta ja omalta - kodilta.
Edellä mainitsemani artikkeli sai minut pohtimaan omaa elämäntilannettani paljon ja sitä, olenko itse tyytyväinen noihin kolmeen keskeiseen elementtiin ; työhön, lähipiiriin ja asuinpaikkaani, tällä hetkellä. Vastaus oli nopean pohdinnan jälkeen selvä- kolmesta osapuolesta yksi jää uupumaan, "pyhältä kolmioltani" puuttuu pohja. En ole tyytyväinen asuinpaikkaani, itseasiassa en ole viihtynyt Kouvolassa enää pitkään aikaan . Ja ei, en kuulu siihen joukkoon, joka haukkuu Kouvolaa sen rumuuden, tylsyyden ja aktiviteettiköyhyyden johdosta, sillä jos oikein alkaa pohtimaan , niin Kouvolassakin on vaikka kuinka paljon tehtävää ja nähtävää , kun vaan omaa riittävän paljon mielikuvitusta :D Kouvolassa on myös yksi tärkeimmistä asioista mulle tässä elämässä, joka onkin vaikuttanut suuresti siihen, etten ole vielä uskaltanut irroittaa otettani ja lähteä, nimittäin mun perhe. Syy , miksi Kouvola ei tunnu minusta enää kodilta on sen sijaan se, että perhettäni lukuunottamatta lähes kaikki läheiseni ovat muuttaneet pois , eikä Kouvola tunnu enää paikalta, jossa voin toteuttaa itseäni ja tehdä niitä juttuja, joita parikymppisenä naisenalkuna haluan kokea. Siitä, onko minut saavuttanut jonkin näköinen #Kouvolamasennus en tiedä, mutta sen tiedän että lähitulevaisuudessa haluan sieltä pois. Ja hei, jos koti-ikävä iskeekin tienpäällä, onneksi maitojunalla pääsee aina takaisin!
#Kouvolamasennuksesta päästääkin #helsinkiloveen. Kyllä, Helsinki on onnistunut täysin valloittamaan tämän Mylsäläisen pikkukylän kasvatin sydämen. Jos alkaisin listaamaan kaikkia niitä asioita, joita rakastan Helsingissä, jatkuisi tämä postaus varmaan vielä huomennakin. Tiivistettäköön tämä siis yhteen keskeisimmistä syistä - Helsingissä ja sen ihanassa hälinässä koen olevani täysin oma itseni - tunnen olevani kotona <3
Postauksen kuvat ovat eiliseltä vapaaillalta Mattolaiturilta. Tsiisus mikä mesta sanon minä!
Palataan , xo Viveka
Istun parhaillani intercityssä, Robert's coffeen takeaway kahvi ja hesari kourassa, junan nokka kohti kotiKouvolaa. Meinasin ensin kirjoittaa kohti "rakasta" kotiKouvolaa, mutta valehtelisin jos väittäisin sen olevan millään tavalla rakas. Luin viime viikolla artikkelin, jossa eräs bloggaaja pohti sitä, miten elämme vain kerran ja se kerta tulisi tehdä mahdollisimman miellyttäväksi itselleen - meidän tulisi tehdä työtä, josta oikeasti pidämme ja jota kohtaan suhtaudumme intohimoisesti, meidän pitäisi ympäröidä itsemme sellaisilla ihmisillä, joilta saamme itse paljon, mutta jolle myös annamme paljon hyvää & meidän pitäisi elää ja asua sellaisessa ympäristössä, joka tuntuu itselle mahdollisimman viihtyisältä, turvalliselta ja omalta - kodilta.
Edellä mainitsemani artikkeli sai minut pohtimaan omaa elämäntilannettani paljon ja sitä, olenko itse tyytyväinen noihin kolmeen keskeiseen elementtiin ; työhön, lähipiiriin ja asuinpaikkaani, tällä hetkellä. Vastaus oli nopean pohdinnan jälkeen selvä- kolmesta osapuolesta yksi jää uupumaan, "pyhältä kolmioltani" puuttuu pohja. En ole tyytyväinen asuinpaikkaani, itseasiassa en ole viihtynyt Kouvolassa enää pitkään aikaan . Ja ei, en kuulu siihen joukkoon, joka haukkuu Kouvolaa sen rumuuden, tylsyyden ja aktiviteettiköyhyyden johdosta, sillä jos oikein alkaa pohtimaan , niin Kouvolassakin on vaikka kuinka paljon tehtävää ja nähtävää , kun vaan omaa riittävän paljon mielikuvitusta :D Kouvolassa on myös yksi tärkeimmistä asioista mulle tässä elämässä, joka onkin vaikuttanut suuresti siihen, etten ole vielä uskaltanut irroittaa otettani ja lähteä, nimittäin mun perhe. Syy , miksi Kouvola ei tunnu minusta enää kodilta on sen sijaan se, että perhettäni lukuunottamatta lähes kaikki läheiseni ovat muuttaneet pois , eikä Kouvola tunnu enää paikalta, jossa voin toteuttaa itseäni ja tehdä niitä juttuja, joita parikymppisenä naisenalkuna haluan kokea. Siitä, onko minut saavuttanut jonkin näköinen #Kouvolamasennus en tiedä, mutta sen tiedän että lähitulevaisuudessa haluan sieltä pois. Ja hei, jos koti-ikävä iskeekin tienpäällä, onneksi maitojunalla pääsee aina takaisin!
#Kouvolamasennuksesta päästääkin #helsinkiloveen. Kyllä, Helsinki on onnistunut täysin valloittamaan tämän Mylsäläisen pikkukylän kasvatin sydämen. Jos alkaisin listaamaan kaikkia niitä asioita, joita rakastan Helsingissä, jatkuisi tämä postaus varmaan vielä huomennakin. Tiivistettäköön tämä siis yhteen keskeisimmistä syistä - Helsingissä ja sen ihanassa hälinässä koen olevani täysin oma itseni - tunnen olevani kotona <3
Postauksen kuvat ovat eiliseltä vapaaillalta Mattolaiturilta. Tsiisus mikä mesta sanon minä!
Palataan , xo Viveka
Kommentit
Lähetä kommentti
Sinä siellä! Jätä mulle rohkeasti kommenttikenttään kommenttia tai kirjoittele halutessasi viestiä osoitteeseen viveka.tiitola@gmail.com