Vastoinkäymisistä vahvaksi

Tiedätkö sen tunteen, kun tuntuu, että vaikka kuinka yrität, asiat eivät onnistu. Tiedätkö sen tunteen, kun ensin yksi elämän osa-alue ottaa säröjä ja heti sen perässä toinen, jonka seurauksena tuntuu kuin koko maailmankaikkeus romahtaisi päällesi.

Entä tiedätkö sen tunteen, kun tuntuu ettet riitä ja peiliin katsoessasi näät vain omat virheesi. Virheet, jotka peittoavat kaiken muun alleen ja kasvavat pääsi sisällä, ajatuksissasi valtaviksi. Virheet, joita muut ihmiset eivät välttämättä edes sinussa huomaa ja vaikka huomaisivatkin, he huomaavat myös varmasti paljon hyvää.

Kuulostaa pitkälti vastoinkäymisiltä ja itseinholta eikö totta? Vastoinkäymiseltä ja epäonnistumiselta, jota kaltaiseni perfektionisti pelkää kuollakseen. Entä sitten, kun elämän alamäki osuu kohdalle, vaikka kuinka yrittäisit juosta pakoon. Minä tiedän - niin siis sen vastoinkäymisen, mutta onneksi tiedän myös sen miten sellaisista voi selvitä.

Vastoinkäymiset ja epäonnistumiset kuuluvat ikävä kyllä ihmiselämään. Olin hetki sitten yllättävässä vuorovaikutustilanteessa, joka sai minut ajattelemaan ja inspiroi kirjoittamaan tämän postauksen. Kohtaaminen itsessään ei ollut niinkään miellyttävä tai toivottu, mutta eräs siinä esiin noussut lainaus jäi voimakkaasti mieleeni - "ilman pahaa, ei ole myöskään hyvää. Silloin kaikki vain on."

Kun elämän korttipakka menee niin sanotusti sekaisin, vaistomainen reaktio on pyrkiä tilanteesta pakonomaisesti ulos ja pois, mahdollisimman nopeasti. Kun lähdemme karkuun voi epäonni kääntyä taas iloksi nopeastikin, mutta tällaisessa menettelyssä piilee vaaransa - käsittelemättä jääneet asiat tulevat usein vastaan odottamattomina nurkan takana myöhemmin elämässä. Näin kävi osittain myös minulle. Ikävien tapahtumien saattelemana jouduin kohtaamaan lukuisia haamuja sisälläni - väsyin ajatusten ja tunteiden tunnemyrskyyn.

Oli tullut aika kohdata kipeätkin asiat ja käsitellä ne itsensä kanssa. Kyllä, itsensä. Elämän vaikeissa hetkissä läheisten tuella ja kattavalla tukiverkostolla on suuri tehtävä ja rooli, mutta uskon silti vahvasti, että vain sinä itse pystyt lopulta pelastamaan itsesi. Tähän vaaditaan aimo annos tahdonvoimaa, päättäväisyyttä ja rohkeutta. Tietynlaista paloa, niinkuin oheisessa (todella voimaannuttavassa) quotessakin ilmaistaan. Näiden lisäksi itselleen on osattava olla armollinen. Asioiden aikaansaaminen voi vaatia kovaakin työtä ja kehitystä, mutta kuten sanottu - kova työ usein palkitaan.



Tuolla tahdonvoimalla ja päättäväisyydellä voi saada ihmeitä aikaan tässä elämässä. Itse olen viimeisen vuoden aikana rakentanut itseni ja oman ajattelumaailmani aikalailla kokonaan uusiksi. Elämän kolhut ovat haastaneet mut tutustumaan itseeni syvemmin ja pysähtymään kuuntelemaan omaa oloa. Jokainen pieni ja isompikin arpi on tehnyt minusta juuri tällaisen omilla jaloilla seisovan, itsevarman ja rohkean Vivekan. Menneitä murheita on siis turha murehtia, sillä jokaisella tapahtumalla on tarkoituksensa. Ja hei, miksi katsoa eiliseen, sillä emmehän ole palaamassa enää sinne. Se sijaan katseet voi suunnata valoisin mielin huomiseen. Niin tai oikeastaan mitäpä, jos emme sen suuremmin kurkkisi edes huomiseen, kun meillä on tässä hetkessä tämä päivä, josta voimme tehdä parhaan mahdollisen.

Tämä on kai sitä pelottavaa, mutta samalla niin jännittävää aikuistumista, kun alkaa ymmärtämään elämästä ja itsestään uudenlaisia ulottuvuuksia. Tällaisia syvällisiä mietteitä tähän viikonloppuun. Kuunnelkaa sydäntänne ja muistakaa rakastaa ja olla armollisia myös sille tyypille, joka peilistä katsoo takaisin. Loppupeleissä just se on se tyyppi, joka tuntee sut kaikista parhaiten ja tietää mikä tekee juuri sut onnelliseksi! <3

Ja hei, erään minulle äärimmäisen tärkeän ihmisen sanoja lainatakseni: "Tää ei ole pelkkiä kukkia ja perhosia. Tää on elämää!

Terkuin Viveka


Kommentit

Suositut tekstit