Kun peilistä vastaan katsoo pahin vihollisesi

Yhteistyössä Askel askeleelta

Aina voi olla parempi. Viisaampi. Kauniimpi. Hoikempi tai ehkä sittenkin muodokkaampi. Rikkaampi. Menestyneempi. Yksinkertaisuudessaan vain parempi.

Yleistän, jos sanon, että suurin osa meistä kilpailee lopulta vain itseään ja omia ajatuksiaan vastaan. Siksi puhunkin vain omasta puolestani.

Usein paine muuttua tai olla jotakin enemmän, tuleekin oikeastaan ulkopuolelta. Sosiaalinen paine on yksi paineista vahvin. Lopulta kuitenkin syyttävä sormi, se sormi joka oikeesti lävistää koko sielun ja tajunnan, on se sormi, joka osoittaa peilistä vastaan.


Mun elämässä se sormi on osoittanut syyttävästi niin henkistä kuin fyysistäkin mua. Läpi kouluaikojen se sormi pakotti mut olemaan aina vähintään hyvä, mieluiten kiitettävä jos ei erinomainenkin. Teinivuosista asti se sama sormi on syyttänyt mua milloin mistäkin ulkonäköön liittyvästä asiasta. "Ruma nenä, pienet rinnat, liian vähän lihasta, liikaa rasvaa, tyhmät hampaat ja niin edelleen". Sillä ei ollut oikeastaan pitkään mitään väliä, mitä muut sanoivat. Olin sitten kiusaajien huuteluissa bimbo blondi, joka meikkasi liikaa, lauta tai muuten vain "tarpeeksi erilainen" haukuttavaksi tai toisaalta kehuttiin mua "mallitytöksi", jonka pitäisi hakea missikisoihin, niin aina omassa päässä tapahtui se suurin myrsky.

 Se myrsky on muuten pahimmillaan sellainen, että siihen ei pari pelastusvenettä riitä. 

Henkisellä puolella tota samaa myrskyä on oppinut käsittelemään aikuisiällä ihan eri tavalla. Edelleen oon se sama perfektionisti, joka haluaa tehdä duunit täydellisesti ja olla kaikilla muillakin elämän osa-alueilla vähintäänkin se hyvä. Fyysisellä puolella tota matkaa on taisteltu sen mediassa ihannoidun "bodypositiven" saavuttamiseksi. Noh, eipä oo vieläkään tarvottu siihen pisteeseen asti, että se oma sormi ois kokonaan lopettanut syyttelyn siltä osin. Edelleen on paljon niitäkin päiviä, kun oma keho ei tunnu eikä näytä hyvältä. Toisaalta luojan kiitos on paljon niitäkin päiviä, kun fiilis näissä nahkoissa on Rock'n Roll ja Let's go!

Mä oon oppinut myös tykkäämään itsestäni. Sain aikoinaan yhdellä tapaamisella täytettäväksi listan, johon piti kirjoittaa omia hyviä ja huonoja puolia. Silloin jotenkin kummasti keksin kolme hyvää ja yli kymmenen huonoa. Nyt tein sen listan uudestaan.

Tosta listasta tuli sellanen, että sen vois liimata jääkaapin oveen. Vahvuuksia keksin enemmän kun sen kolme kappaletta.  "Heikkoudet" nimesin siinä kehityskohteiksi. Vanha lista lens roskiin.

Tää aihe on sellainen, josta voisin kirjoittaa kirjan. Ehkä joku päivä vielä kirjoitankin, kuka tietää :D

-V 

Kommentit

  1. Ihana kirjoitus, vaikkaki kokemuksina menneisyydessä ei niinkään kivoja. Nyt noista asioista voimaa saaneena oot jatkanut. Oon ylpee susta 🙏❤️

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Sinä siellä! Jätä mulle rohkeasti kommenttikenttään kommenttia tai kirjoittele halutessasi viestiä osoitteeseen viveka.tiitola@gmail.com

Suositut tekstit