Miltä tuntuu elämä valmistumisen jälkeen?


Pelottavalta, jännittävältä, ihanalta. 


Valmistuin tutkintooni, Digitaalisen liiketoiminnan tradenomiksi, 20. päivä joulukuuta 2019. Valmistujaispäivä oli täynnä tunteita. Tajuttoman suuri lataus ja jännitys, jonka olin kohdistanut valmistuvan opiskelijan puheeseeni. Kiitollisuuden ja endorfiinin ryöppy paremmin kuin hyvin menneen puheen jälkeen ja lämpö sydämessä ihmisten kiitoksista ja kehuista. Oma ja omien vanhempien suunnaton ylpeys. Aika tästä vuodenvaihteeseen meni aikalailla kiinni työkuvioissa ja joulua vietellessä, toki valmistumishypestä nautiskellen. 

Tammikuun ensimmäinen päivä 2020. Yhtäkkiä iskee ihan tajuton paniikki. Ahdistus. Koulu ei enää jatkukaan. Kaikki muuttuu. Yhtäkkiä tuntuu, kuin koko tulevaisuus olisi auki. Ensiluokkalaisesta keltanokasta alkaen, olen opiskellut puolen vuoden mittaista välivuotta (josta osa kului pääsykokeisiin valmistautuessa) lukuun ottamatta koko ikäni. Vaikka olenkin aikuisiällä tehnyt myös paljon töitä, on silti opiskelu ollut aina päätoiminen tehtäväni. 


Ahdistusta kestää tasan hetki. Työt jatkuvat ja alkuvuosi on niiden parissa super mielenkiintoisia juttuja täynnä. Tämän ohella on someprojekteja ja tapaamisia mun ensimmäisen harjoitusasiakkaan eli iskän kanssa, jolle perustetaan uutta digitaalista yritysbrändiä. Teen duunia, johon tunnen paloa. Samalla suunnittelen tulevaa. On totta, että monikin asia on auki tulevaisuuden suhteen. Ahdistuksen sijaan tämä tuntuu yhtäkkiä ihanalta ja kutkuttavalta. "Ovet auki elämään", ajattelen. 

Istun junassa päivittäen oman CV:n ajantasalle ja kirjoitan samalla luonnoksiin vapaamuotoisen hakemuskirjepohjan, jota voin muokkailla aina tarpeen mukaan kuhunkin pestiin sopivaksi. Kirjoittaessani huomaan välillä vilkuilevani ikkunasta ulos vaihtuvia maisemia ja hymyileväni. "Hitto mä olen päässyt tekemään siistejä juttuja jo nyt mun elämällä.", mietin. Sitten mietin aikaa ennen jatko-opintoja ja hakemiseen liittyvää epäröintiä. Olisinko edelleen tekemässä työtä, jossa en viihtynyt yhtään, super monta kokemusta köyhempänä. 

Onnellinen. Niin valtavan onnellinen, että yhtäkkiä tähän näppiksille tipahtaa kyynel ja sen kaveriksi toinen. Oon oppinut ja kasvanut niin paljon, saanut kokea mielettömiä juttuja, päässyt tekemään sellaista duunia, josta muutama vuosi sitten olisin voinut vain haaveilla ja löytänyt VIHDOIN oman polun. Ja vaikka vielä en tiedä, mihin ihmeeseen tämä polku mut kuljettaa puolen vuoden kuluttua, en pelkää, sillä uskon vahvasti siihen, että oon just siellä niinkuin mun kuuluukin olla. Samalla tavalla kuin muutama vuosi sitten istuessani ensimmäistä kertaa kasarminmäen kampuksen luentoluokan penkille. 

-V

Kommentit

  1. Itse valmistun markkinointialalle tänä keväänä. Juuri viimeistelin ekan CV:n pdf-muotoon ja lähetin eteenpäin. Jännittävää aikaa mutta paniikkia ei ole vielä minulle tullut.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Sinä siellä! Jätä mulle rohkeasti kommenttikenttään kommenttia tai kirjoittele halutessasi viestiä osoitteeseen viveka.tiitola@gmail.com

Suositut tekstit