Äiteys - yksi maailmankaikkeuden suurimmista voimista

Saan olla ikuisesti kiitollinen ja onnellinen siitä, että elämässä on aina ollut äiti, joka huolehtii ja välittää. Äiteys onkin mun mielestä yksi maailmankaikkeuden suurimmista voimista. Tämä on sellainen asia, jota on itse nuorempana pitänyt helposti itsestäänselvyytenä, vaikka kaveripiirissäkin on ollut sellaisia lapsia, joilla ei syystä tai toisesta ole ollut äitiä rinnallaan kulkemassa. 

Yllätin tänään äitin tuttuun tapaan valkoisilla ruusuilla ja lahjalla.

Teininä äiti oli se ilonpilaaja, joka asetti kotiintuloajat ja rajoitti elämää. Teinin ajatuksissa tämä oli aivan syvältä, mutta nyt aikuisena ymmärtää tämän olleen totisesti vain rakkautta.

Meillä on nykyisin sellainen äiti-tytär suhde, jossa olemme samalla toistemme ystäviä. Puhumme asioista avoimesti ja äiti on aina ajantasalla mun elämästä, oli kyseessä sitten mieskuviot tai mikä tahansa muu. Me vietetään myös mun läheisimpien ystävien kanssa joskus aikaa maman kahvipöydässä ja tää merkkaakin mulle ihan älyttömän paljon!

Tottakai me edelleen joskus riidellään and that’s more than ok! Silloin tällöin riitely on luonnollinen osa ihmissuhteita. 


Meidän äiti on yks kauneimmista ihmisistä, jonka tiedän. Mulla on luvassa oikein valoisa tulevaisuus, jos vuodet näkyvät mussa samaan tyyliin.
Millaisia äitejä mun lähipiirissä on?

Sellaisia supernaisia, etten voi kun hattua nostaa. Niin vahvoja, että vaikka kuinka olisi tuulta ja tuisketta, he pysyvät pystyssä ja kulkevat rinnalla. Sellaisia ihmisiä, jotka laittavat lastensa tarpeet omiensa edelle. Ihmisiä, jotka rakastavat ehdoitta ja hyväksyvät sut, vaikka et aina toimisikaan niiden toiveiden mukaisesti.  Mutsi, systeri, mummo ja mummi - arvostan teitä niin paljon! 

Yksi mun parhaista ystävistä on nuori äiti. Tätä perhettä läheltä seuranneena ensimmäisenä mieleen tuleva sana on suunnaton rakkaus. Arvostan myös sinua rakas valtavasti äitinä!

Kaikki te äidit, teillä on suuri ja tärkeä tehtävä tässä elämässä. Rakastakaa itseänne ja olkaa itsellenne myös armollisia. Aina ei tarvitse jaksaa ja leikkiä superolentoa. Riitätte juuri sellaisena kun olette!

Mun lahja sisälsi tänä vuonna kotimaista työtä tukevia tuotteita. Käsintehdyt makrameekorvikset ihanan Annun tekemänä, kotimaista kosmetiikkaa ja tietysti Fazerin herkkuja.


Millainen äiti mä olisin?

”Trendikäs, rento, mutta riittävät rajat asettava ja ennen kaikkea rakastava.” Mutta entäs jos ei voikaan saada lapsia? Syömishäiriöaikoina kuukautiset jäivät kokonaan pois todella pitkäksi aikaa ja lääkärissä todettiin raskaaksi tulemisen olevan todella epätodennäköistä. Päivä, jolloin lääkäri kertoi minulle, että minun tulee ymmärtää ettei kehoni välttämättä koskaan palaudu hedelmälliseksi, muutti ajatusmaailmaani paljon. Olin aiemmin ajatellut, että haluaisin olla nuori äiti ja saada ensimmäisen lapsen noin 25-vuotiaana. Nyt ajattelen, että haluankohan edes lapsia sittenkään koskaan. Vaihtoehtoja on kuitenkin monia ja uskon, että elämä kuljettaa juuri niinkuin sen on tarkoituskin. Ja jos ja kun musta jonain päivänä tulee äiti, tiedän, että rakastan sitä pientä ihmistä yli kaiken. 

Lukioikäisenä kuvittelin aina, että mulla olisi jonain päivänä adoptoidut kiinalaiset kaksospojat, jotka pukisin leopardikuosiin ja vimosen päälle kuteisiin. Haha never say never?

Ollaanhan kiitollisia meidän läheisistä - oli ne sitten lähellä, kaukana, tai vaikka pilven reunalla. 

Rakensit minulle laivan
vahvimmasta puusta,
ompelit purjeet
kestävimmistä kankaista,
annoit matkaan parhaan
kompassin. Ja vaikka elämän
murheita et voikaan estää -
tiedän, että rakastat. 

-V

Kommentit

Suositut tekstit