Kuolema, kipu ja käärmeet - asioita joita pelkään

Kaikilla meillä on varmasti jokin tai joitakin asioita, joita pelkäämme. Omien pelkojen myöntäminen ei tee meistä heikkoja vaan osoittaa päinvastoin rohkeutta. Kohtuullisissa määrinhän pelko on ihan tervettäkin, I guess. Niin kauan kuin omat pelot ei häiritse normaalia elämää, voi näiden kanssa elää ja olla. 

Tänään kerron teille mun pienistä ja vähän suuremmistakin peloista. Teininä näistä ei kehdannut todellakaan puhua, koska "kuka nyt muka pelkää jotakin?". Aikuisiällä olen jutellut muutamista pelonkohteistani ammattilaisenkin kanssa, sillä olen huomannut näiden estäneen elämässä eteenpäin menemistä. (psst. Seuraavassa postauksessa kerron siitä, miten mulle paljastui ihanan Hennan avulla, ettei hyvinvointivalmennus olekaan huuhaata). 

Mitä mä pelkään? 

Yksinjääminen ja menettämisen pelko 

Tämä on ollut yksi peloista, josta oon pyrkinyt ammattilaisen avustuksella yli. Pelkään, että läheiseni hylkäävät minut ja että jään yksin. Seurustelusuhteissa tällainen pelko varjostaa alitajunnassa koko ajan ja aiheuttaakin helposti riitoja. Menettämisen pelko vaikuttaa myös siihen, että vaikka olen todella sosiaalinen ja haluan aina tutustua uusiin ihmisiin, en uskalla päästää ihmisiä todella lähelleni.

Käärmeet & eläimet + (matelijat ja hyönteiset) yleisesti ottaenkin

Pelkään suurinta osaa eläimistä. Isoja koiria, kissoja, lintuja, käärmeitä, hevosia, hirviä, rottia.. puhumattakaan ulkomailla katukoirista ja kaikenmaailman liskoista. Meillä ei ole koskaan ollut lemmikkejä mulle ala-asteella hankittua hamsteria lukuunottamatta. Oon kohdannut pienenä ikäviä kokemuksia eläinten kanssa ja tää varmasti juontaakin juurensa mun kammoon. Mun paras ystävä pelkää myös lintuja kuollakseen ja oltiinkin dameissa melkoinen näky, kun panikoitiin puluparvista (terveisiä Kamppiin :D).

Pimeä

Lapsena pelkäsin oikeesti pimeää. Aikuisiällä se ei enää aidosti pelota pelota, mutta en mä siitä tykkääkään. Mua ei esimerkiksi haittaa yhtään nukkua vähän valoisassa. Lapsena mulla oli aina yövalo ja kyllä, Viveka pian 23-v nukkuu edelleen välillä eteisen valot päällä :D

Epäonnistuminen

Tämä on mun peloista se, josta haluan oikeesti oppia eroon mahdollisimman pian. Epäonnistumisen pelko varjostaa sun tekemisiä kaikessa mitä teet tai mihin haluaisit ryhtyä. Harrastuksissa, koulussa, työelämässä - kun pelkäät epäonnistua kangistut helposti niihin tuttuihin ja turvallisiin kaavoihin. Oonkin oikeesti kehittynyt tämän asian tiimoilta paljonkin ja oppinut sietämään paremmin myös niitä mahdollisia epäonnistumisia. Ja hei HAVE TO SAY - elämä on aika hitosti kivempaa näin, kun uskaltaa kokea, mennä ja tehdä!

Kuolema ja sairaudet

Sairaudenpelko on tällä hetkellä varmasti läsnä monen meistä ajatuksissa. 

Kerroin mun hyvinvointivalmentajalle taannoin tämän muiston : 10-vuotias Viveka istuu mökin laiturilla. Aurinko paistaa ja kesäsää on parhaimmillaan. Tarkoitus oli leikkiä barbeilla järvessä, mutta päädynkin istumaan laiturilla ja tuijottamaan vedenpintaa kyyneleet silmissä."Pelkään kuolemaa, pelkään, että kuolen", vastasin äitille, joka tuli laiturille kysymään, mikä on hätänä. Vastaus varmasti hämmensi täysin perusterveen lapsen äitiä. 

En tähänkään päivään mennessä tiedä, miksi olen aina pelännyt kuolemaa. Olenko nähnyt telkkarista nuorena liian rajua sisältöä tai esimerkiksi kuullut liian paljon liian nuorena? Tai ehkä sittenkin liian vähän? Jokainen lihaspisto rinnassa, joita oli kasvuikäisenä paljon, herätti pelkoa. Luulin, että sydämeni pettää.

Aikuisiällä en pelkää kuolemaa tai sairauksia niin, että ne vaikuttaisivat elämänlaatuuni. Toki pelontunteet joskus nousevat pintaan. Nykyisin ehkä ennemmin pelkää läheisen sairastumista tai kuolemaa.

Kipu 

Liittyy vahvasti edelliseen. Mun kipukynnys on alhainen, mutta siedän kyllä kivun tunnetta yllättävän hyvin. Lensin esimerkiksi Kreikasta enterorokossa, korvakäytävä täynnä rakkuloita. Sattuihan se, mutta kestin sen. Silti pelkään kipua. Esimerkiksi sitä, että joku satuttaa fyysisesti tai henkisesti. Henkinen kipu on itseni kohdalla usein huomattavasti fyysistä voimakkaampaa.

Hurjat huvipuistolaitteet

Yks nössö täällä hei! Kaikki pääalaspäin laitteet on NO GO. Mitä enemmän tulee vuosia plakkariin, sitä huonommin mut saa mukaan mihinkään huvipuistoon yleisesti ottaenkaan. Mulla tulee lähtökohtaisesti niin sairaan huono olo sellaisessa pyörityksessä, että pelkään ennemmin sitä oloa kuin sitä menoa.

Syvä, kylmä vesi

Titanicin viiskyt kertaa katsoneena pakko allekirjoittaa myös tämä. Pelkään syvää vettä, vaikka uida osaankin. Ajatus sellaiseen tippumisesta vasten tahtoa on karmiva. Rakastan kyllä uida järvessä ja meressä, vaikka pohja olisikin jalkojen ulottumattomissa. Mutta you got the point!


Tässä pelot, jotka mulla tuli ensimmäisenä mieleen. Varmasti, jos alkaisi kaivelemaan, tulisi mieleen muitakin. Esimerkiksi korkeita paikkoja luulin pelkääväni, mutta aikuisena erilaisissa korkeissa paikoissa maisemoita katselleena oon ollut vaan ihan kikseissä.  

Mitä pelolle voi tehdä?

Pelon voi ottaa syliin, hyväillä, tuudittaa uneen.

Sitä pelko pelkää,

syliin ottamista.

-Tommy Tabermann-

Mitä sä pelkäät?

-V