Rutiinipäiväkirjat ja wolttailua

Kaupallinen yhteistyö @woltapp kanssa -  Koodilla VIVEKA uudet käyttäjät saa 6€ ekasta tilauksesta.


Rutiinit. Jotain, mitä mielletään helposti tylsäksi, "pakko-pullamaiseksi". Jotain, mitä sun on pakko tehdä tietyin väliajoin, tietyllä tavalla. Esimerkiksi hampaiden pesu aamuin illoin - klassinen esimerkki arkirutiinista. Rutiinit voi kuitenkin olla myös jotain aivan ihanaa. Sellaista, jotka tekee omasta elämästä kodikasta ja just sun näköistä. Rutiinit, jos mitkä luovat elämään myös turvallisuuden tunnetta ja näiden avulla voi vähentää stressiä ja turhaa epätietoisuutta. 

Kuuntelin hetki sitten yhtä mun lemppari podcastia, jossa juontaja Henriikka Reinman jutteli vieraansa kanssa rutiineista. Pysähdyin aattelemaan omia rutiineja ja havahduin siihen, miten paljon mullakin niitä on. Tänään kirjoitan siis mulle tärkeistä rutiineista. Sellaisista, jotka on vaan muodostuneet osaksi mua. 

En ajatellut käydä läpi jokaista tiskauskertaa tai paneutua sen syvemmin esimerkiksi kotiaskareisiin. Oikeastaan eihän mulla edes ole mitään vakiintunutta rutiinia näiden suhteen. Toki tiskaan joka kerta tietyllä tavalla ja imuroin 32 neliöisen lukaalini aina tietyssä järjestyksessä. Niin ja ostan aina tiettyä pesuainetta vaatteille, vaihdan lakanat tietyllä tyylillä, tietyin väliajoin.... Hetkinen hei, mullahan todellakin on tietyt rutiinit myös näiden suhteen. 

Rutiineissa ehkä jännintä onkin se, että ei sitä monessakaan asiassa edes ajattele olevansa rutinoitunut.    

Aamulenkki suoraan sängystä 

Kello soi ja pomppaan ylös. Lähtökohtaisesti joka ikinen arkiaamu, ellen ole yksinkertaisesti niin väsyksissä, että sorrun painamaan torkkua. Ensimmäiset vaatteet päälle, mitä käteen sattuun ja pipo syvälle päähän. Nappi korvaan ja ulos. 15 min purtsilla. Puolessa välissä huomaan olevani herännyt. 

Sellainen rutiini, joka talven kovilla pakkaskeleillä jää, koska lähtö perustuu juuri siihen, etten kerkeä miettimään oikein mitään. Jos pitäisi topata ittensä täyteen vaatetta, ei homma vaan skulaisi.

Aamulenkki ei ole urheilusuoritus. Ei todellakaan. Ensinnäkin ekan 7,5 min kävelytahti on jotain ihan muuta, kun mun metrikinttujaloilla yleensä. Se on mulle rutiini, josta en osaa enkä haluakaan luopua. Se on yksinkertasesti paras tapa herätä päivään. 

    Kello 10 aamukahvi

En keitä ikinä aamukahvia tai teetä aamulla kotona. En ikinä. Juon mun aamukahvin töiden ekalla kahvitunnilla. Jos eka tauko esimerkiksi venyy palsujen tai muun takia, haen kahvikupin työkoneen luo. En kuitenkaan koskaan heti, vaan sitten kun oon tehnyt sen ekat pari tuntia töitä. Aamukahvi onkin mulle sellainen eräänlainen palkinto siitä, että aamu on lähtenyt reippaasti käyntiin myös töiden osalta. 



Podcast, äänikirja tai musiikki taustalla

Meikatessa, siivotessa, treenatessa.. Aina. Tarvin taustaääntä, enkä esimerkiksi todellakaan voi siivota ilman motivaattoria. Kiireaamuina meikkaan ilman tätä rutiinia ja silloin huomaan myös meikkaamisen ärsyttävän mua suunnattomasti. Muuten esimerkiksi meikkaaminen on mun lempparipuuhaa mitä tulee itsensä ehostamiseen. Kun esimerkiksi tiedän, että oon lähössä johonkin illanviettoon vaikkapa tulevana lauantaina, säästän lempparipodin uuden jakson laittautumishetkeä varten. Parasta. 

Netflix + iltapala

Aina, jos oon yksin. En varmaan osaisi syödä enää iltapalaa ilman Netflixiä. Tää rutiini on ollu mulla toooosi pitkään. Vapaa-aamusin myös aamupala menee samalla kombolla. 

Netflixissä katon sarjoja ja oon myös tässä aika rutinoitunut. Edellinen sarja kun loppuu, mun on pakko löytää heti joku uus tilalle, vaikka en sillä hetkellä enää jatkaisi katselua. En voi kuvitella tilannetta, jossa illan iltapalahetki alkais sillä, että joutuisin ensin etsimään uutta kiinnostavaa sarjaa. 

Yks ruokaan liittyvä rutiini on ehottomasti safkan tilaaminen yhessä bestiksen kanssa aina silloin, kun oon Helsingissä sen luona. Maailman paras juttu ihan hetkeen onki se, että saatiin vihdoin Wolt myös Kouvolaan!! Nytkin istun junassa ja tilasin ennakkotilauksella safkat niin, että ne tulee heti kun itsekin oon kotona. ONNELLISUUS! 





Treeni töiden jälkeen

Joskus oon hurja ja meen salille aamu 7 ennen töitä. Lähtökohtaisesti treenaan kuitenkin töiden jälkeen ja oikeestaan meen töistä suoraa salille. Sitten kun pääsee joskus kotiin, ei tarvitse lähtä enää mihinkään vaan pääsee rauhottumaan. 

Kauppakaava

Tää on varmaan klassikko monelle meistä. Ostan aina kaupasta tiettyjä juttuja. Usein saatan miettiä ennen kauppaan menoa, että nyt yllätän itteni ja ostan jotain uutta kokeiluun. Harvemmin siinä kuitenkaan käy niin. 

Hiustenpesu iltaisin 

Aina. Hatunnosto niille, jotka jaksavat sen tehdä aamulla ennen töihin menoa. Mutsi pesee hiukset aina aamuisin ja menee kasiksi töihin. Muistan jo lapsena ihmetelleeni asiaa. 

Tavaroiden pakkaaminen hyvissä ajoin

Lukioikäisenä katsoin jopa aina seuraavan päivän vaatteet aina valmiiksi. Tästä olen höllännyt, mutta silti oon edelleen se tyyppi, jolla on tavarat tsekattuna reissuja varten jopa päiviä (lue viikko) ennnen lähtöä. Mikään ei stressaa mua niin paljon, kun viime hetkellä toimiminen. 



Tietyt jutut aina mukana laukussa

Harja, huulipuna tai kiilto, hajuvesi, kosteuspyyhkeet, ponnari, purkkaa tai pastilleja... mitähän vielä. Olennaisimpien eli avainten, lompakon ja kännykän lisäksi mun käsilaukussa on aina mukana tietyt tavarat. Paniikki on tulilla silloin, kun huomaan jonkun näistä puuttuvan. 

Soittelen usein ja paljon

Mun ystävät ja nykyisin myös kollegat tietää sen, että mä oon the soittelija. Kun mulla tulee tarve kertoa oikeesti jotain tärkeetä (kuten mitä löysin äsken ruokakaupasta :D) lähtee puhelinlinjat auki. Okei, kyllä mä myös joskus näpytän viestejä, mutta rakastan vaan yksinkertasesti puhua ääneen toisen kanssa tai laittaa vähintään ääniviestin. 

Mun läheisimmät kollegat töissä on varmasti kanssa jo oppinut tän, että multa saattaa tulla Teams-puhelu hetkenä minä hyvänsä. 


Rutiineita, jotka on joskus ollut vahvasti osa mua 

Mulla tuli mieleen myös muutamia rutiineita, joista oon vuosien saatossa luopunut. Osa näistä on puhtaasti kiinni muuttuneesta elämäntilanteesta ja osa on vaan jäänyt syystä tai toisesta pois. 

Kirja tai vihko tyynyn alle

Vielä lukiossakin ennen koetta tein ton aina. En todellakaan usko sen vaikutukseen, mutta siitä oli tullut mulle niin vahva rutiini, etten voinut enää muuttaa tapojani. Amk-aikoina en enää muista hautoneeni matskuja tyynyn alle. Tää johtuu varmaan puhtaasti vaan siitä, et kaikki matskut oli sähköisenä. 

Ääneen puhuminen yksin 

Kukaan ei varmaan ylläty tästä kohasta, sattumoisin kun puhun aika paljon. Mutta kyllä, muistan puhuneeni ääneen yksin etenkin teiniaikoina. Tää autto mua esimerkiksi hahmottamaan asioita, jos valmistauduin vaikkapa kokeeseen tai pakkasin. Nyt ajatus tuntuu todella vieraalta, koska en ainakaan tietoisesti juttele ääneen itselleni. 

Tietyt tavarat, tietyissä paikoissa

Kuten neitsyt-horoskoopillekin ominaisena piirteenä kuuluu, olen melkoinen perfektionisti. Tai niin, olin ainakin. Uskon, että totaalinen loppuun palaminen syömishäiriöaikoina muutti mun suhtautumista asiaan tosi paljon. Oon höllännyt omasta täydellisyyden tavottelusta. Enää en saa ahdistuskohtausta, jos tavarat ei ole tietyssä paikassa. Nuorena olin suorastaan vähän pakkomielteinen sen suhteen, että omassa huoneessa oli tavarat tip top. 

Salkkarit on pyhä asia

Oh god. Oon kattonut salkkareita viimeksi varmaan yläasteikäisenä. Muistan kuitenkin edelleen elävästi sen, että kriisi oli käsillä, jos ei jostain syystä ollut puoli kasilta telkkarin ääressä. Salkkarit katsottiin ihan jokaikinen arkipäivä ja silloin ei voinut vastata puhelimeen eikä mitään muutakaan. 


Päiväkirja

Yks mun pitkäaikaisista lapsuuden ja nuoruuden rutiineista. Kirjotin päiväkirjaa joka ilta ennen nukkumaanmenoa. Nyt vähän harmittaa, että se jäi. Musta ois jotenki tosi mielenkiintosta lukea nyt vaikka lukiovuosien päiväkirjamerkintöjä. 

Pystytkö samaistumaan johonkin mun rutiineista? 

Xo, V 


Kommentit

Suositut tekstit