Blondi ei ole bimbon synonyymi

Ei todellakaan. Sitä voisi olettaa, että vuonna 2021 tämä olisi jo itsestäänselvää. Omat ja läheisten kokemukset kuitenkin puhuvat sen puolesta, että edelleen valitettavan moni leimaa ihmisiä ulkonäön perusteella. Blondit ovat näiden stereotypioiden mukaan esimerkiksi tyhmiä ja huonoja ratissa.

"Blondivitsit ovat ok. Ne ovat hassuttelua, jolla ei tarkoiteta mitään pahaa". Kaunis ajatus, joka ei kuitenkaan useimmiten päde. Me blonditkin ollaan ihmisiä, joiden ihon alle kommentit voivat upota. Etenkään tuntemattomilta ihmisiltä et halua kuulla kommentteja, jossa viitataan hiustenvärisi kertovan sinun älykkyydestäsi. 

Kokemuksia

Tapahtui syksyllä 2020. Olin tankkaamassa ja näpyttelin juuri pin-koodiani maksupäätteelle. Viereisellä mittarilla oli noin isäni ikäinen mies(oletettu) henkilö. Hän huikkasi yhtäkkiä suuntaani kysyen "mahtaako neiti tietää mihin tuo letku kuuluu laittaa". Järkytyin, enkä osannut muuta kuin naurahtaa. Jälkeenpäin olen ollut suunnattoman harmissani siitä, etten osannut tilanteessa sanoa sitä, mitä olisin halunnut: "Tiedänpä hyvinkin, onnistuneesti olen jo viisi vuotta tätä kyseistä autoa tankannut itse niin, että olen sillä päässyt sujuvasti kulkemaan."

Kyseinen tilanne hämmentää minua edelleen ja huomaan, että nykyään vilkuilen tankatessani ympärilleni. Kommentti oli alentava ja samaan aikaan myös epämiellyttävä, seksistisellä vivahteellaan. 

Tähän väliin haluaisin huomauttaa, että hiustyylin aiheuttamat stereotypiat eivät ole vain blondien ongelma. Erilaiset hiustyylit nimittäin voivat leimata kantajaansa: "Hippitytöllä on rastat, kaljut ovat kovia jätkiä, punahiuksinen on rohkea....." Ennakkoluuloja, ennakkoluuloja. 

Tapahtui myöskin syksyllä 2020 nimeltämainitsemattomassa elektroniikkaliikkeessä. Katselen erästä tuotetta ja myyjä tulee apuun. Hän kommentoi välittömästi, että tuosta on sitten olemassa blondille sopiva käyttöopas kyllä. Jälleen kerran naurahdus. 

Kollegani ja yksi isoimmista esikuvistani, ihana Kirsi, on iskostanut minuun ajatusmallin nimeltä Blonde Genius. Tämän ajatusmallin myötä olen alkanut toden teolla rokkaamaan ajatusta siitä, että olen hemmetin ylpeä mun blondista kruunusta. Kuten mun älykkyydestä ja saavutuksistakin. 

Tapahtuu todella usein: ”Miten sä voit olla töissä ammattikorkeakoulussa?” Tämä on sellainen laini, jonka olen kuullut tosi monta kertaa. Ymmärrän, että hämmennykseen voi vaikuttaa myös mun nuori ikä ja tossa kohtaa kysymyshän on asettelultaan vielä aika neutraali. Mutta sitten kun perään lisätään ”sä sopisit paremmin vaikka kauneussalonkiin” tai ”mitä sä olet muka itse opiskellut”, muuttuu asettelu jo toisenlaiseksi. Eniten ihon alle on mennyt keskustelu, jossa viitattiin mulla varmasti olevan suhteet kunnossa meidän organisaatioon, kun sinne olen päässyt. 

Vakavasti otettava vai vitsi?

Tämän asian kanssa olen kipuillut tosi paljon. Kokonaisuuteen liittyy hiustenvärin lisäksi paljon muutakin. Meikkiä, rusketusta, tekoripsiä. Miksi itsensä ehostaminen voi myös vähentää uskottavuuttasi. Luin mielenkiintoista tutkimusdataa siitä, että tähän liittyy usein olettamuksia siitä, että sillä aikaa kun henkilö A, joka tälläytyy ja käyttää aikaansa itsensä ehostamiseen, voi henkilö B, joka ei moiseen ryhdy, sivistää itseään ja tehdä jotakin kehittävää. 

Todella rajoittunut ajatusmaailma, joka saa mut niin vihaiseksi, että jätetään tämä vain tähän. 

Muistan nuorempana jopa esittäneeni tietyissä tilanteissa tyhmempää mitä oikeasti olin. Nyt tämä tuntuu ihan absurdilta vaihtoehdolta. Kyllä sitä kuitenkin edelleen tänä päivänäkin joskus päätyy itsekin heittämään jotain vitsiä siitä, että hei muistathan, että puhut nyt blondille. Tuo on tapa, josta haluan aidosti eroon. 

Onko sulla vastaavia kokemuksia? 

Xo,

Viveka